Eikö vanhusten riski masentua synny siitäkin jos he eivät saa kertoa ja elää uudelleen ihania muistojaan
Eikö vanhusten riski masentua synny siitäkin jos he eivät saa kertoa ja elää uudelleen ihania muistojaan
Annammeko ihmisille ylipäätään tilaa iloita mistään ja kertoa siitä muille - osaammeko edes myötäelää enää sellaista.
Tätäkin asiaa maailman ja Suomen ilkeät narsistit terrorisoi.
Eikä mikään taho tai kukaan siihen näkyvästi ja kuuluvasti koskaan missään puutu.
Ei ihmiset iloitse siitä että heidän ikäviä asioita ronkitaan - vaan siitä että he saavat ja heidän annetaan iloita. Samalla luodaan myös toisaalta kestävää positiivisen psyyken - ilon kokemisen luomaa pohjaa - muistella ikäviä asioita - mutta myös työnnetään pois tarvetta mennä niitä ikäviä asioita muistelemaan ja koteloistaan esiin kipeästi kaivelemaan. Läsnäolevan hiljainen tietoisuus että niitä toisella on voi jo olla pohja jolta toinen voi alkaa asioistaan kertominen.
Usein hiljainen myötäelävä läsnäolo on tärkeämpää kuin koko ajan puhuminen. Ihmiset aistii toisiaan puhumattakin.
Mennä esimerkiksi istumaan jonkun vanhuksen viereen sanomatta sanaakaan voi olla vanhukselle tärkeämpää kuin muu ja oven aukaisu sille että hän joskus myöhemmin voi haluta puhua. Sama koskee muitakin ihmisiä.
Aforismi - elämä on tässä ja nyt elämän iloissa - eikä menneen murheissa.
Kommentit