Lääketiede, sosiaalitieteet ja "normaaliuden" petos - onko niistä tullut tahtomattaan normaaliuden moralisteja, moralismitieteitä

Lääketiede, sosiaalitieteet ja "normaaliuden" petos - onko niistä tullut tahtomattaan normaaliuden moralisteja, moralismitieteitä

Normaali ihminen - sellainen joka ei poikkea muista, ei erotu, ei ole erilainen, ei pyri erilaisiin asioihin kuin muut.

Jos poikkeaa tulee erotetuksi sosiaalisesti meistä normaaleista - syntyy sosiaalisen peilaamisen tarve - ettei erottuisi ja tulisi sosiaalisesti hylätyksi - josta syystä on ihmisiä - ja paljon - suurin osa ihmisistä - ylivoimaisesti - jotka katsovat onnistuneensa elämässä kun ovat onnistuneet olemaan erottumatta muista - siis aikuisen oikeasti - Suomessakin on valtaosa ihmisistä sellaisia.

Ja noista ihmisistä löytyy myös niitä - mielestään korkeamoraalisia - kun sormella osoittelevat, oikein kunnolla rankaisevat ja työntävät sosiaalisuudesta ulos niitä jotka kehtaavat normaaliudesta jotenkin poiketa - ja nämä ns korkeamoraaliset ovat oikeinpa ylpeitä yhteiskunnallisesti tärkeästä kutsumuksestaan. Kun he ovat käytännössä lynkkaajia,

Onko se sitten lääketiede joka on luonut normaaliuden eetoksesta paatoksen ja nihilisminkin pohjan - ja jatkanut sitä normaaliudesta poikkeamisen lääketieteellisellä anteeksiantolistalla - ADHD jne joilla saa vapautuksen sosiaalisen peilaamisen tuomioistuimelta - "sinä et ole normaalista poikkeava, olet ADHD". 

Mikä lääketieteen ilosanoma se onkaan kun löytyy syndrooma joka on tuolla ja tuolla ja tuollakin eikä olekaan normaaliudesta poikkeava.

Ei siis omasta syystään - siis itse valiten - tai ymmärtämättään - vaan on lääketieteellisen normaaliuden uhri - lääketieteen sitä itse ymmärtämättä - sitä kautta että ADHD ja muut syndroomat ovat sosiaalisia anteeksiantorituaaleja - että epänormaalius selittyykin biologialla, lääketieteellä ja sen normeista normipoikkeavuudella.

Mutta tästä lääketiedelähtöisestä normaaliudesta on tullut pakkomielle. 

Pitää olla samanlainen kuin muutkin - niin hiottuja kaikesta epänormaaliudesta että sitä kuvaa yksi sana - tylsä, auttamattoman tylsä.

Normaalista on tullut synonyymi tylsälle. Tyyliin - elämä on tylsää - siis normaalia. Mutta epänormaali elämä ei ole normaalia - mutta usein kaikkea muuta kuin tylsää.

Eikö se ole yhteiskunnallista idiotiaa pyrkiä huolehtimaan että niin oma kuin muidenkin elämä on TYLSÄÄ. NIIN HELVETIN TYLSÄÄ.

Tämä normaaliuden raameissa pysymisen pakkomielle on saanut kulttuurissa hassuja piirteitä. 

Ihmiset pyrkii kovasti olemaan kulttuurissa menestyneitä - sillä kukapa ei haluaisi olla kuuluisa taiteilija. 

Tämä normaaliuteen pyrkimisen kulttuurihassuttelu saa koomisia piirteitä esimerkiksi laulamisessa kun ihmiset pyrkivät laulamaan moitteettomasti ja siten kuin kaikki muutkin.

Että se olisi menestymisen salaisuus että onnistuu laulamaan moitteettomasti kuten kaikki muutkin - kun se on vain kloonia kloonin perään ja niin tylsää.

Tai maalaamaan taulun niin että sitä ei näköisyydestä pääse moittimaan oli kohde mikä tahansa. Niin että siinä maalauksessa ei ole mitään muuta yksilöllistä kuin signeeraus. 

Ja kulttuuri joka kopioi toisiaan on yhtä antikehittyvää kuin sukukaiset jotka tekee lapsia keskenään.

Oliko Picasso normaalipakkomielteen klooni - oli uransa alkupuolella kunnes löysi tyylinsä. Oma tyyli oli Leonard Cohenilla, Elviksellä.

Ja ihmispolot pyrkii kulttuurissa menestymään yrittäen tehdä kulttuuria kuten kaikki muutkin - pelosta ettei jäisi kiinni epänormaalista suorituksesta - ja tulisi sosiaalisesti hylätyksi.

Kysymys kuuluu - onko suurten massojen ihailemien taiteilijoiden ihailun ytimessä se että - edes - he uskaltavat olla muuta kuin nuo heitä ihailevat ihmiset.

Jotka ei kuollakseenkaan uskalla tehdä mitään joka poikkeaisi normaalista.

Jolloin lääketieteen ja sosiaalitieteiden normaaliusnormista onkin tullut ihmisten pettämistä kun he pyrkivät sisimmässään olemaan yksilöitä mutta lääketieteellisen normaaliuden normipaineessa he ovatkin ihan itse pyrkimässä olemaan toistensa klooneja.

Kysymys kuuluukin.

Onko lääketieteen ja sosiaalitieteiden normaalius enää normaalia.

Ja miksi sairaus tai vika ei saisi olla normaalia - kun niitä on kuitenkin paljon maailmassa.

Joten - onko lääketieteestä ja sosiaalitieteistä tullutkin normaaliuden MORALISMIA.

Onko ne käytännössä moralismitieteitä.

" Älä ole yksilöllinen ettet häiritsisi muiden epäyksilöllisyyttä. "