Iso kysymys on miksi yritystuet ovat koko ajan nousseet
Onko yritysmaailma addiktoitunut tuille ja myös poliitikot niiden jakelemiseen.
Toinen kysymys kuuluu että miksi ekonomistit jotka ovat tässä asiassa nyt äänessä kun kysytään - mutta ei muuten koko ajan ja perkeleen ärhäkkäästi. Vaan muulloin rällättelevät koko ajan kuin maksetut typerykset kaiken mahdollisen julkisen sektorin syyksi.
Miksi eivät koko ajan huuda kurkku suorana että tuo raha mitä bisnes saa valtiolta ei tule bisneksestä - ja että kaikki raha pitää tulla bisneksestä - ja että tuota tukea tuo yritys ei tarvitse eikä ansaitse koska se raha ei tule bisneksestä - eikä ekonomistit rähjää siitä että yritykset on luokattomasti ottamassa mitä rahaa tahansa valtiolta pöljyyttään ymmärtämättä että juuri niin kasvattavat julkisen sektorin taakkaa yrityksille ja silti kohta haukkuvat nuo yritykset verotusta - niin lyhytnäköistä kaksinaamaisuutta ettei saata ymmärtää. Ja ekonomistit laulaa samaa skeidaa.
Minusta tukiasiaan pitää suhtautua niin että hyväksytään luova tuho eli huonojen yritysten putoaminen tietty ensin analysoiden onko siellä kelvoton johto joka pitää vaihtaa.
Ja sitten kun tuollainen luovan tuhon kynnys ylitetään konkurssilla tms niin sitten pitäisi olla vastassa nopeat uuden bisneksen nousun mahdollisuudet - tukienkin - jos näyttää hyvältä bisnekseltä, mutta tukien pitää olla määräaikaisia. Ja aina harkinnanvaraisia.
Ja aina pitää puskea yrityksiä "hae rahasi markkinoilta".
Yritysten pitää olla herkässä ja ei manipuloivassa - manipuloivat ketkut pitää putsata pois - suhteessa markkinoihin kysyntätarjontaperiaatteella. Mutta pudota voi ja nousta uudestaan uusin eväin ja myös kasvaa mutta siitä pitää seurata mukisematta että nopeassa rajussa tulojen kasvussa myös progressio nousee ja ruokitaan julkista sektoria.
Eli - julkista sektoria pitää ruokkia yritysten kasvueuroilla. Ja sama toistettuna.
Ja sen yhteydessä pitää olla luovaa tuhoa - konkurssia tms jos ei markkina kannattele ja sitten nopeaa nousua jollain muulla tapaa.
Suomalaisten taistelusta sodassa on tästä hyvä esimerkki - perkele ne valtasi meidän asemat - eiköhän mennä ja oteta ne takaisin.
Siinä ei kysellä mitään muuta kuin että miten ME ITSE otamme ne asemat takaisin.
Tämä drive pitää saada talouselämään eikä mitään nykyisen kaltaista peräkammaripoikarahoitettua yritysmaailmaa. Myötäkarvaavine ekonomisteineen.
Huonon ekonomistin tuntee siitä ettei se osaa nähdä dynaamista kokonaisuutta laidasta laitaan puolueettomasti.
Uusi kommenttiVastaus kommenttiin: #3841202Niin – on harhaanjohtavaa jos ekonomistin tittelissä ei lue joko edunvalvontaekonomisti tai kansantalousekonomisti.
Nytkin istuu ekonomistit kuin kanat orrella ajankohtaisohjelmissa – ja jokaisella on taustaryhmänsä ketunhäntä kainalossa.
Ja media syöttää – ymmärtämättömyyttään tai edunvalvontasysteemin mukanaolijana – keskustelun ikään kuin taloustieteen ja riippumattomien ekonomistien keskusteluksi.
Josta seuraa että Suomesta puuttuu tässäkin asiassa filosofinen kehittämiskeskustelu kokonaan. Kun riippumattomia ajattelijoita on niin vähän joita ei ole joku taho ostanut. Esimerkiksi Metsähallitus vilisee ostettuja asiantuntijoita.
Eikö kaikki semmoinen täytä lahjonnan luonteen ja tieteeseen kohdistuvan petoksen luonteen.Niinpä keskustelu toimii kuin seisahtunut vesi sammakonkutuojassa jossa vesi ei vaihdu ja liiku kunnolla koskaan
Muistuu mieleen Ylen radion keskusteluohjelma, missä silloisen yritystukia käsitelleen työryhmän lopputulemaa käsiteltiin. Työryhmän jäsen, Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etlan johtava tutkija, ekonomisti Mika Maliranta olisi tahtonut purkaa tukia, mutta mukana olleet elinkeinoelämän järjestöjen edustajat kannattivat niitä. Puheenjohtaja Mauri Pekkarinen ajoi työryhmän päätöksen järjestöjen tahdon mukaiseksi ja ihmetteli, miten Etlan tutkija voi vastustaa yritystukia.
Pekkarisen toiminta edusti rujoa vallankäyttöä vahvojen edunsaajien etujen suuntaan, mihin maa- ja metsätaloustukien edunajoon erikoistuneella keskustalaisella on sellainen rutiini, että edes ymmärrä tosiasiallista epäisänmaallisuuttaan.
Mauri Pekkarinen siis oletti, että Mika Maliranta Etlan tutkijana ottaa automaattisesti elinkeinoelämän suuryritysten kannan sen sijaan, että ekonomisti aidosti pohtisi isänmaan etua. Pekkarisen oletus perustui pitkään kokemukseen politiikan valmistelusta.
Maliranta sitten vaihtoi työpaikkaa, toivottavasti pääsi riippumattomaan asemaan.