Eikö olisi jo aika kääntää historian sivu murha- ja poliisisarjoille sarjatuotannoissa
Eikö olisi jo aika kääntää historian sivu murha- ja poliisisarjoille sarjatuotannoissa
Silta- poliisisarjasta alkoi kaiketi ihmisten psykologinen inhimillistäminen niin uhrien, t rikoksen tekijöiden kuin tutkivien poliisienkin suhteen.
Mutta elämänmakuiset murhasarjat inhimillisine piirteineen ovat törmänneet kahteen ongelmaan - uskottavuusongelmaan ja vertaiskokemuksen suureen etäisyyteen katsojilla joilla sattuu olemaan joku samantapainen ongelma ķuin jollain murhasarjassa.
Syntyen vaikutelma ettei ihmisten ongelmat toisia ihmisiä kiinnosta kuin murhasarjoissa. Ettei tavallisten ihmisten ponnistelu samaisten ongelmien kanssa voisi vähempää ketään kiinnostaa.
Sitten on vielä se rikossarjoihin kiinni piintynyt iänikuinen moraalisen opetuksen toisto.
Jolloin pitäisi siirtyä tekemään sarjoja joissa ei ole niinkään moraalisen opetuksen latausta - vaan enemmänkin eettistä ratkaisuhakuisuutta - miten ja millä vaihtoehdoilla sarjan henkilöt selvisivät ongelmistaan.
Jolloin itse asiassa pitäisi tehdä arkielämän sarjoja jossa ongelmat viedään helpon vertaistuntuman etäisyydelle katsojille - ja kertoa mitä tapahtui ja mitä ratkaisuja itse kukin tekin asioiden parantamiseksi - joka tuo viranomaisetkin lähemmäksi sitä todellisuutta mitä he työssään tekevät kuluneiden klisheiden sijaan.
Joten - toivoisi ettei kuuluisia olisi poliisisarjat - vaan kuuluisia olisivat avioero-, työttömäksijäämis-, vammautumis-, yksinäisyys-, patologinen valehtelijasarjat jne.
Ja tuotantoyhtiöt kilpailisivat siitä - mikä tekee kussakin elämänongelmagenressä mieleenpainuvimman - ja - eettisesti käytännön ratkaisuhakuisimman sarjan. Haloo Cannes, haloo Oscar-palkinnot.
Vaikkapa tyyliin - kaikki mitä sinun avioerosta kannattaa tietää ja ymmärtää -sarja - jossa ei moraalisesti osoitella - vaan näytetään uskottavia eettiskäytännöllisiä ratkaisumalleja.
Tokihan niitä tehdäänkin. Huoli on vaan että tuo poliisisarjakehikko ei ota vanhentuakseen painuakseen historiaan.
Jopa pöydän ääressä tapahtuvia keskustellen tehtyjä ongelmadraamoja pitäisi tehdä lisää.
Ihmisillä on virinnyt kiinnostusta psykologiaan - se mitä sarjoissa nykyään näytetään ei ole riittävän valistavaa ja riittävän todellisuudenmakuista ja vertaistuntuvaa ihmisten auttamiseksi.
Kommentit