Presidentin ja pääministerin Nato-roolin keskustelussa jää kaksikin asiaa kokonaan pimentoon joka nostaa presidentin Nato-kokousedustajaksi - pysyvästi
Presidentin ja pääministerin Nato-roolin keskustelussa jää kaksikin asiaa kokonaan pimentoon joka nostaa presidentin Nato-kokousedustajaksi - pysyvästi
Keskustelussa jää paitsioon kaksikin asiaa.
Toinen on se että monissa maissa on niin pieni armeija ja/tai niin kaukana välittömät uhkakuvat että on jokseenkin sama kuka Nato-huippukokouksissa maata edustaa.
Toinen pimentoon jäänyt edelliseen liittyvä seikka on se - että Suomi on suoraan potentiaalisen turvallisuuspoliittisen kuilun partaalla joka hetki lähes kahdentuhannen kilometrin pituiselta itärajaltaan rannikot mukaan lukien.
Silloin presidentin turvallisuus- ja puolustuspoliittinen johtajuus korostuu kenties jopa maailmanmitassa huippuunsa. Eli presidentillä puolustusvoimien ylipäällikkönä on valtava vastuu ja iso työmaa asiassa. Joten silloin myös hänellä on oltava ylin kontaktioikeus ja velvollisuus ulkopuolelle niissä asioissa mukaanlukien Nato.
Ei jää siis muihin maihin verraten epäilystäkään että Suomessa presidentin vahva asema turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa on erittäin perusteltu - mukaanlukien kontaktit kaikkiin korkeimman tason turvallisuus- ja puolustuspoliittisiin tahoihin maailmassa. Tietenkin yhteistyössä pääministerin ja muiden asiaan liittyvien tahojen kanssa. Eli ei presidentti voi toimia yksin eikä myöskään päättää yksin. Mutta hänen tulee ehdottomasti tietää asiat.
Sitä paitsi pääministerillä on yllin kyllin puuhaa rauhanajan kaikissa asioissa niin Suomessa kuin EU:ssa.
Tasavallan presidentin vahva asema turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa on siis suora seuraus Suomen geopoliittisesta asemasta - eikä siitä muuksi muutu.
Lienee aika laittaa pääministerin ja presidentin Nato-lautaset takaisin kaappiin.
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/fff063dd-dbb0-4e60-b319-8e15c237d8a7
Suomen geopoliittisen aseman vuoksi - Suomessa pitää olla vahvennettu miehitys turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa muihin maihin verrattuna.
Minä en ole kai puhunut valtaoikeuksista sinänsä muuta kautta kun niitä tärkeämmän näkökulman kautta että mikä on presidentin rooli.
Ja mielestäni määrittelin sen geopoliittisesti Suomen kohdalla oikein – että mitkä näkymät presidentillä tulee olla – ja vasta sitten tulee kysymys kuka päättää mistäkin. Enkä ainakaan minä ole nähnyt että presidentti Niinistö olisi mitenkään nakertamassa demokratiaa vaan päinvastoin.
Ja siitä pitää olla iloinen ja ylpeä että näin on ollut.
Minusta tuntuu että tämä lautasjuttu on tarkoitettu median keittämälle sopalle
Se on eri asia että presidentin päätehtävien ulko-, tyrvallisuus- ja puolustuspolitiikan vuoksi hänen täytyy olla niiden ulkolaisten instituutioiden ytimessä joille asiat kuuluu – kuin miten asioista päätetään. Eli presidentin kuuluu olla Suomen pääasiallinen Nato-kontakti ja pääministeri mukana tarpeen tullen – ja presidentti voi olla esittelijä valtioneuvostoille ja ao valiokunnille.
Silloin se menee tehtävien järkevän hoidon ja toisaalta demokratian toimimisen kannalta.
Taustalla se fakta että Suomella poikkeuksellisen geopolitiikkansa ja histiriansa vuoksi pitää olla erityinen ylimmän tason ulko- , ja etenkin turvallisuus- ja puolustuspoliittinen vahtikoira.
Sitä paitsi presidentin vahva asema on osoittanut arvonsa monta kertaa ja sen rinnalla muu on saivartelua jos ne sen ylittää – Paasikivi, Ryti, Mannerheim, Kekkonen, Koivisto, Niinistö.
Onko yksikään pääministeri koskaan ylittänyt tuota kansakunnan luotsimajakan tasoa lähellekään. Ei. Pääministeri on liikaa päivänpolitiikan operatiivisella tasolla että edes voisi edellyttää inhimillisesti katsoen sitä luotsausta asioihin kuin mitä presidentin majakkaluonteesta lähtien voi edellyttää.
Harva jos kukaan koskaan siihen pääministerinä pystyy. Ja tämän arvioin kokeneen henkilöstörekrytoinnin konsulttina. Ja minusta Sauli Niinistö on hyvin tämän paikan täyttänyt, ja Marin pääministerin paikkansa. Ja vaikea on kuvitella että he olisivat tyytymättömiä yhteistyöhönsä.
Minusta tämä lautasjuttu perustuu kahteen asiaan
1. Media haluaa rakentaa manipulaatiosyistä draamaa presidentin ja pääministerin välille – jollaista en usko kummankaan näkevän olevan olemassa
2. Ihmiset ei mediaa myöten kykene sellaiseen abstraktien tasojen dynaamiseen ymmärtämiseen kuin mitä nämä asiat vaatii.
Kansa ja media ei vain ymmärrä kaikkea joka faktana kävelee joka päivä vastaan.
Onneksi on niitä jotka ymmärtää. Niinistö ja Marin esimerkiksi
